About us / Bio

We play fast & aggressive metal with some melodic tunes. Vocals and growls are performed in finnish.

Bio (In finnish only): Gardemeisterin kynästä… Juuh elikkäs, bändin tarina alkaa siitä kun Pekan kans silloin vanhaa hyvää aikaa 06-07-08 (jossain noilla main…) soiteltii semmoses metalcore-pumpus kun Phantom Pain ja miä ehotin että mul ois pari riffii mitä voitais kokeilla kahestaa. Ruvettii kokeilemaa Friimuksen alakerras missä oli Painin kämppä ja kyl niistä riffeistä jotain synty ja ehkä jopa hieman innostuttii.  Vedettii jonkuu aikaa kahellee aina silloin tällöin, miä soitin kitaraa ja Pekka blästäs niimmaansaatanasti, bändikämppäkii ehti vaihtua voikkaalle ja sit miä löysin semmosen kaverin kun Jyrkänteen Jari. Jari ”Jyrkkä” Jyrkänne oli ja on edellee, pirun kova kitaristi. Enemmän kylläkii blues/jazz/rock/tilulilu-kepittäjä kun death metal -mies ja aivan ykköstyypin ukko. Treenailtii aina kun mahollist, eli ei tosiaankaan joka kuukaus, miä yritin laulaa samal kun soitin kitaraa, Jyrkkä muisteli mikä riffi tuli seuraavaks ja Pekka blästäs niimmaansaatanasti. Jotenki se Jyrkkä sit vaan unohtu, varmaan  niin meiän kun Jyrkän ittesäki toimest. Ei siitä pahaa verta seurannu missää kohtaa, ei ees silloin kuuen vuoden päästä kun ”virallisesti” ”annoin potkut”. Jotenkii tais koko Hirsipuu vähä unohtuu hetkeks, ennen kun sit armon vuonna 10 tai 11 löyty Turska ja Turzum on kyllä niin täysverinen döödiukko, että toista en oo löytäny. Enkä kyl ees eti. Saatii kivasti uutta tuulta purjeisii, hakkasin bassoo ja yskin verta, Turska kepitti ranne savuten ja Pekka blästäs niimmaansaatanasti. Eipä siin kauaa keritty kolmestaa turaamaa kun sain Esan puhuttuu ympäri kokeilemaa toisen kitaristin pestiä. Esa oli ja on vieläkin, niin kova bläkkiäijä että taivas mustuu ja vuohet puhuu latinaa aina kun Esa saapuu tontille. Nyt myä oltii sitte neljästää, miä hakkasin edellee bassoo ja yskin verta, Turska kepitti ranne savuten, Esa kompitti ja manas demoneita ja Pekka blästäs niimmaansaatanasti. En muista minkä aikaa mentii tolla kokoonpanolla, ehkä puol vuotta / vuoden. Ilmasin haluni alkaa pelkästää vokalistiks ja sittehä löyettii bassoo kokeilemaa Antti ”Nyrkkö” Nyrkkö. Miä yskin verta,  Nyrkkö basisoi, Turska kepitti ranne savuten, Esa kompitti ja manas demoneita ja Pekka blästäs niimmaansaatanasti. Niihi aikoihi vissii 11 tai 12 tehtii kolmen biisin demo. Leviteltii sitä ympäriisä ja unelmoitii raha-, huume-, ja pilluvuorista mitä demo meille tois. Jonkuu aikaa siinä painettii menemää ja miehissä todettii että basisti ei oikein handlannu hommaasa. Mainio ukko, mutta aikataulut, työt ja muut tälläset ulkomusiikilliset asiat johti siihe että Nyrkkö laskettii vapaille laitumille. Taas onneks ihan yhteisymmärryksessä kaikin puolin. Miä olin taas basson varressa kun nauhotettii 8 biisin eepee nimeltä Ihmisestä. Oliko 13 tai 14 ja vedettii uran eka keikka Lappeenrannassa Verjagenin kanssa. Sit koko hommas lähes kuoli, treenattii kerran puoles vuodes ja öhnötettii. Esa ilmotti mulle joskus 15 syksyllä että sanoo sopimuksen irti ja enhän miä voi ketää pakottaa tekemää sellast mikä ei kiinnosta, joten hjalailtii ja itkettii pari kolme päivää porukas ja sit jäätii kolmestaa miä, Turska ja Pekka. Kaks vuotta reenattii viel harvemmin kun ennen ja öhnötettii aivan homonaa. Sit miä spottasin Kuusankosken robinhuudin vanhan työkaverin Sami ”Jokela” Jokelan joka noin kuuen kuukauden päästä tuli reeneihi ja nappas basson räpylöihi ja anto palaa. Kitaristiha Samikii ennemmin on, mut se into ja tekemisen halu mikä sil miehel on anto meille muillekkii rutkasti motivaatiota ja Sami se meitä on tässä jatkuvasti perseelle kenkinykkin jatkuvasti. Miä örisen ja huuan, Turska kepittää ranne savuten, Sami hakkaa bassoa kun akkaa ja Pekka blästää niimmaansaatanasti. Joten nyt ollaan sitte 2018 nauhottamassa kymmenen laulun levyä ja sen pituinen se…..tähä mennessä.